Kokeen pilkkominen

 Oppilaat, joille koulunkäynti ei ole mielekästä ja tunnilla on muutenkin vaikea keskittyä, ei kokeen tekeminen ole helppoa. Yleensä opettaja tietää jo ennen koetta, ketkä oppilaat tulevat alisuoriutumaan. Miksi siis antaa tietoisesti huono numero, kun koetilannetta voisi helpottaa monella eri tapaa? Usein tukitoimia tarvitsevilla oppilailla kokeen ongelmat alkavat jo kysymyksistä. Kun oppilas ei ymmärrä kysymystä, kuinka hän voisi ymmärtää, mitä siihen pitää vastata? 

Meillä koetilannetta helpotetaan seuraavilla tavoilla: 

• ⃝    Aikuinen lukee ääneen koekysymykset. 

• ⃝    Aikuinen selittää selkeästi, mitä koekysymyksissä kysytään.  

• ⃝   Kokeen tekoon annetaan rajaton aika tai sen tekeminen voidaan pilkkoa useampaan kertaan (varsinkin, jos tiedetään oppilaan keskittymisen olevan heikkoa). 

• ⃝    Oppilas vastaa suullisesti kysymyksiin ja aikuinen kirjaa ne ylös. 

• ⃝    Helpottavat “lunttilaput” ovat näkyvillä tai ne tehdään yhdessä  (esim. sanaluokkien selitteet). 

• ⃝    Apuvälineiden (esim. Kymmenjärjestelmä) ja suttupaperin sallittu käyttö. 

• ⃝   Kun koe on oppilaan mielestä valmis, aikuinen lukee vastaukset ääneen oppilaan kanssa, jolloin hänellä on vielä mahdollisuus muuttaa vastauksia (tämä opettaa myös itse tarkistamaan koetta myöhemmin). 

 

Tarkoitus ei ole, että aikuinen istuu koko tunnin oppilaan vieressä ja auttaa. Annetaan oppilaan edes yrittää tehdä koe itsenäisesti. On hyvä jutella oppilaan kanssa, mikä apukeino helpottaisi häntä eniten.  

Isommilla oppilailla voi kokeilla esimerkiksi iPadille puhumista (aikaisemmin opettajat ovat kirjanneet vastaukset, mutta näin säästettäisiin myös heidän käsiään). Jos oppilas puhuu iPadille, hän voi suorittaa sitä itsenäisemmin, kuin jos opettaja kirjaa ja istuskelee vieressä

Saduttaminen

Saduttaminen on hieno tapa päästä kontaktiin oppilaan kanssa. Tarinointi esimerkiksi korttien avulla parantaa yhteistyötä ja auttaa ymmärtämään toisen ajatuksenjuoksua. Saduttaminen on hyvä vaihtoehto, vaikka äidinkielen tunnilla tarinan kirjoittamiselle. 

Usein erityisen tuen oppilailla voi olla vaikeuksia tuottaa omaa tekstiä, tai sitten sitä tulee liikaa. Ohjattu sadun kerronta auttaa siihenkin, kun aihetta täytyy vähän rajata, jotta juttu ei lentele aivan taivaisiin. Korttien avulla voi tehdä tarinoita yksin, kaksin tai ryhmässä.  

Yksin (tai kaksin aikuisen kanssa) otetaan tietty määrä kortteja ja niistä luodaan tarina. Kortteja käytetään vuorotellen luomalla tarinalle loogista jatkumoa. Välillä on hyvä kirjoittaa tarinat ylös, jotta ne jäävät muistiin. Kortit kannattaa asettaa järjestyksessä näkyville, jotta on helpompi seurata tarinan kulkua. 

Ryhmässä tehtynä oppilaat nostavat pakasta kortteja vuorotellen tai kertovat vuorollaan jo jaetuista korteista tarinalle jatkoa. Opettaja voi ilmaista, milloin alkaa viimeinen kierros ja tarinalle täytyy keksiä lopetus. 

Meillä on käytössä Satuhetki sadun kerronta kortit tai Muumien sadutusnopat. Korteilla on helppo tehdä erinäköisiä ja rajattuja tarinoita pienenpienkin oppilaiden kanssa. Korttien määrää ja laatua voi vaihdella.

 Nopat vaativat jo vähän enemmän mielikuvitusta. Voidaan päättää, heitetäänkö yhtä, kahta tai vaikka kaikkia noppia vuorotellen.  Nopilla tehdessä, voi tarinaa jatkaa loputtomiin

 

Kertotauluhirviö

Monesta oppilaasta kertotaulun opetteleminen voi tuntua hankalalta ja epämieluisalta. Vaikka matematiikka muuten olisi kivaa, voi homma pysähtyä kertolaskuihin. Niiden opetteleminen on tärkeää, ja se taito pitäisi saada niin automaattiseksi, ettei oppilaan tarvitsisi aina ponnistella laskujen äärellä.  

On olemassa monia tapoja opetella kertotauluja, ja monet niistä ovat erittäin toimivia. Kaikenlaisten pelien ja lorujen kautta ne jäävät parhaiten mieleen. Myös sormilaskutekniikat (6,7,8,9) voi opettaa, jos laskuissa on hankaluuksia. Silti pitää muistaa, ettei yhdelle oppilaalle kannata opettaa monia tekniikoita, ettei laskeminen häiriinny siitä, että laskutavat menevät sekaisin.  

Me tykkäämme täällä opiskella pelien kautta, ja niin myös kertotaulunkin kanssa on tehty. Kertotauluhirviö on meidän tapamme opettaa, testata ja kannustaa lasta kertotaulujen tekemiseen ja harjoittelemiseen.  

Kertotauluhirviö ei oikeasti ole hirviö. Nimi tulee siitä, että lappusia näyttää olevan hirvittävän paljon (110), koska se sisältää kaikkien kertolaskujen laskut. On monta eri tapaa käyttää kertotauluhirviökortteja; voi ottaa vain yhden luvun kertotaulun ja kerrata sitä yhdessä, joko vastausten tai laskutoimitusten kautta. Voi pelata vuorotellen aikuisen kanssa kaikilla korteilla, jolloin oppilaalle ei tule liikaa paineita epäonnistumiseen.  

Meillä yleensä kertotauluhirviön oppilas tekee “kolmen kierroksen taktiikalla”. Ensimmäisellä kierroksella oppilas nappaa kaikki laskut mihin hän osaa antaa vastauksen “kuin apteekin hyllyltä”. Toisella kierroksella oppilas ottaa laskut, joidenka vastaukset hän pystyy nopealla laskutoimituksella laskemaan. Kolmannella kierroksella lasketaan yhdessä jäljelle jääneet laskut apukeinoja käyttäen. Aikuinen voi ohjata oppilasta myös havaitsemaan kertotaulujen vaihdannaisuuden (2x5 = 5x2).