Oppilaat, joille koulunkäynti ei ole mielekästä ja tunnilla on muutenkin vaikea keskittyä, ei kokeen tekeminen ole helppoa. Yleensä opettaja tietää jo ennen koetta, ketkä oppilaat tulevat alisuoriutumaan. Miksi siis antaa tietoisesti huono numero, kun koetilannetta voisi helpottaa monella eri tapaa? Usein tukitoimia tarvitsevilla oppilailla kokeen ongelmat alkavat jo kysymyksistä. Kun oppilas ei ymmärrä kysymystä, kuinka hän voisi ymmärtää, mitä siihen pitää vastata?
Meillä koetilannetta helpotetaan seuraavilla tavoilla:
⃝ Aikuinen lukee ääneen koekysymykset.
⃝ Aikuinen selittää selkeästi, mitä koekysymyksissä kysytään.
⃝ Kokeen tekoon annetaan rajaton aika tai sen tekeminen voidaan pilkkoa useampaan kertaan (varsinkin, jos tiedetään oppilaan keskittymisen olevan heikkoa).
⃝ Oppilas vastaa suullisesti kysymyksiin ja aikuinen kirjaa ne ylös.
⃝ Helpottavat “lunttilaput” ovat näkyvillä tai ne tehdään yhdessä (esim. sanaluokkien selitteet).
⃝ Apuvälineiden (esim. Kymmenjärjestelmä) ja suttupaperin sallittu käyttö.
⃝ Kun koe on oppilaan mielestä valmis, aikuinen lukee vastaukset ääneen oppilaan kanssa, jolloin hänellä on vielä mahdollisuus muuttaa vastauksia (tämä opettaa myös itse tarkistamaan koetta myöhemmin).
Tarkoitus ei ole, että aikuinen istuu koko tunnin oppilaan vieressä ja auttaa. Annetaan oppilaan edes yrittää tehdä koe itsenäisesti. On hyvä jutella oppilaan kanssa, mikä apukeino helpottaisi häntä eniten.
Isommilla oppilailla voi kokeilla esimerkiksi iPadille puhumista (aikaisemmin opettajat ovat kirjanneet vastaukset, mutta näin säästettäisiin myös heidän käsiään). Jos oppilas puhuu iPadille, hän voi suorittaa sitä itsenäisemmin, kuin jos opettaja kirjaa ja istuskelee vieressä
