Tuntuuko joskus, että aamuisin tai erityisesti välituntien jälkeen oppitunnin aloitus on hyvinkin kaoottinen? Oppilaat tekevät paljon, mutta eivät oikeastaan mitään?
Monilla oppilailla kenellä on keskittymisen suuntaamisen kanssa vaikeuksia, myös rauhoittuminen tilanteeseen voi olla hankalaa. Jos tunnin aloitus on sekava ja sisältää liikaa ohjeita (tai liian vähän) on rauhoittuminen vaikeaa. Puhumme usein maadoittamisesta, jolla tarkoitamme, että jokainen tunti alkaa orientaatiolla.
Opettaja voi ottaa rutiininomaisesti tietyn toiminnon, mikä tehdään joka aamu oppilaiden kanssa. Joillekin riittää, että toivotetaan yhteisesti hyvät huomenet. Kesken päivän tapahtuvien aloitusten teema voi liittyä aina kyseessä olevaan oppituntiin.
Joskus oppilaat eivät kestä yhteistä aloitusta, vaan töihin täytyisi päästä saman tien. Tällöin “maadoittaminen” tehdään lähiohjannassa oppilaalle yksin. Meillä näissä tilanteissa käydään oppilaan kanssa läpi, mitä tunnilla tehdään ja kuinka paljon, jotta hommat päästään heti aloittamaan.
Vuosien varrella huomasimme, kuinka liikuntatunnit saattoivat olla hyvinkin kaoottisia. Oppilaat ylivirittyivät, eivät kuunnelleet ohjeita tai suuttuivat, kun yhteinen peli ei ollutkaan heidän toivepelinsä. Aloimme käyttää maadoittamista myös liikuntatunneille. Oppilaat tulevat ensin luokkaan omille paikoille, jonka jälkeen käydään läpi liikuntatunnin ohjelma ja niiden säännöt. Yhteisen rauhallisen aloituksen jälkeen siirrymme liikuntasaliin opettajan päättämässä jonojärjestyksessä. Myös peliä vaihtaessa teemme pienen pysähtymisen: oppilaat menevät salin reunan penkille ja viitaten kertovat, mikä peli on seuraava (mikäli muistavat). Näillä rauhoittumisen keinoilla olemme toki menettäneet itse liikuntatuntien “työskentelyaikaa”, mutta olemme saaneet tilalle rauhalliset tunnit ja oppilaat, jotka tietävät, mitä tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti